Lokerossa

Ovat epäilleet aika- ajoin minulla olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö, vai mikä se nyt on. Hoitajani ihmetteli tänään kun en pysynyt aloillani tuolissa vaan eleilin ja liikuin hänen mielestään niin paljon, ainakin huomattavasti enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Sanoin nukkuneeni menneen viikon aikana muutamiakin tunteja öisin ja siksi voivani paremmin. Että minä olen tällainen eläväinen kun voin vähänkin paremmin. Palasi silti diagnoosivaihtoehdon epäilyyn ja minusta tuntui inhottavalta jälkeenpäin ajatella että hyvä olo olisikin sairauden aiheuttamaa. Kaikki pitää aina lokeroida ja valjastaa! Miksei saa vain kokea olevansa iloinen ja siinä kaikki? Varsinkaan kun moista tunnetta en ole tavoittanut herra tietää kuinka pitkään aikaan! Ja kun olen aina ollut eloisa ja eläväinen, paitsi viime vuosina kun olen ollut maassa, väsynyt ja uupunut!
Toisaalta taas, mikäli ilon tunne sisimmissäni on oire sairaudesta, onko sillä väliä? Lääkityksen suhteen kyllä. Siitähän on aina kysymys kun tapaan hoitajaani tai lääkäriäni. Miten paljon mitäkin lääkettä on tärkeä asia ja siksi olisi tärkeää löytää oikea diagnoosi ja siksi pitää kokeilla eri lääkkeitä että oikea diagnoosi löytyisi että voisin syödä oikeaa lääkettä! Ymmärränhän minä sen. Koitan vain olla hukkumatta tänne lääkkeiden, diagnoosien ja lokeroiden hetteikköön...

U- niinkuin uni

Minulla on kaksi unisiepparia. Toinen on sängyn yläpuolella, toinen seinällä sänkyä vastapäätä. Niiden pitäisi siepata pahat unet itseensä ja haihduttaa ne sitten pois mutta ovat ilmeisesti mokomat siepanneet unet kokonaan!
Tosin parina viime yönä olen nukkunut, vaikkakin unilääkkeen avulla, mutta vain yhdellä pillerillä, mikä on hyväksi, tai ei ainakaan niin pahaksi kuin enempi määrä.

Olen kolmatta vuotta pois työelämästä tämän valvomiseni takia ja nyt sairaslomaani jatkettiin taas puolellatoista vuodella. Lääkäri suositteli määräaikaisen eläkkeen (kuntotustuki nimeltään) sijasta kokonaan eläkkeelle siirtymistä mutta työeläkelaitoksessa olivat toista mieltä ja jatkoivat kuntoutustukea vuodeksi eteenpäin. Olin jo ehtinyt valmistautua mahdolliseen eläkkeelle siirtymiseen mutta ehkäpä näin on parempi. En vielä osaa sanoa. Unettomuuteni on jatkunut jo vuosikausia joten on vain luonnollista että se on tuonut mukanaan muitakin vaivoja ja ongelmia, jokaisella alueella. Ehkä pahin ongelma on sosiaalisten kontaktien radikaali väheneminen. Niin ja luovuuden tyssääminen. Olen syönyt niin laajan arsenaalin erilaisia lääkkeitä sairaslomani aikana että kuka tahansa menettäisi jo pelkästään lääkityksestä johtuen kykynsä luovaan tai kehittävään ajatteluun. Tai ylipäätään minkäänlaiseen ajatteluun! Psykoosilääkkeiden täyttämät aivot toimivat ihan omalla tavallaan. Tällä hetkellä syön VAIN unilääkkeitä- ja alkaa heti vaikuttamaan: Syntyy tekstiä!

Kuulostelua

En ole aloittelija bloggaamisessa mutta Bloggerin käyttäjänä kylläkin. Tiedän, että blogin kirjoittaminen, toisten blogien lukeminen ja se vuorovaikutus jonka tällä harrastuksella saa merkitsevät minulle valtavasti. Jossain muualla kirjoittelen yhä mutta koska en pysty enää (oma moka) kirjoittamaan anonyymisti, aloitan uudella profiililla uuden alun. Kunhan nyt opin tätä "kotia" käyttämään ja tunnen oloni kotoiseksi...

Uutta alkamassa

Paljon on oppimista tässä uudessa ympäristössä...eiköhän tämä tästä, ajan kanssa...